Toimittaja

Maria Syvälä (virallisesti Dammert) työskentelee kaunokirjallisen työn lisäksi freelance-toimittajana. Hän haluaa tehdä journalismia rehellisesti ja tasapuolisesti, ilmiselvyyksiä kyseenalaistaen ja kielen tehokkuutta hyödyntäen. Joskus hän saa lunta tupaan ja puolustautuu ;)

Kolumneissaan ja lehtijutuissaan Maria ei arastele omien kokemustensa jakamista, mikäli ne laajenevat yleisesti merkittäviksi. Hän haluaa vuodattaa julki sellaisten ihmisten tunnot, jotka yhteiskunta ja poliitikot ovat unohtaneet tai väärinymmärtäneet. Hänen ihmisoikeuksia käsittelevät kirjoituksensa ovat ammentaneet viime aikoina mm. huostaanottojen problematiikasta, mielenterveydestä, erityislasten oikeuksista, kerjäläisten ihmisarvosta, rasismikeskustelusta ja vaikkapa persufobiasta. Hän on kirjoittanut useita juttusarjoja arjen ilmiöistä kuten tien olemuksesta Naisen tie (AL 2009) ja Tie vie (AL 2010). Parhaillaan varhaiskasvattajien ammattilehti Pikkuväki julkaisee Lapsen paikka -sarjaa (2011-12).

Marian tekstejä ovat julkaisseet monet sanoma- ja aikakauslehdet, mm. Suomen Kuvalehti, Olivia, Kaltio, Askel, useat perhelehdet ja Aamulehti, jonka avustajana hän on toiminut vuodesta 2000. Kolumnistin paikkoja hänelle ovat tarjonneet Aamulehden lisäksi esimerkiksi Tampereen Kirkkosanomat, Nokian Uutiset ja Kaupunkilehti Tori. Hän on esiintynyt yhteiskunnallisten aihevalintojen takia Inhimillisessä Tekijässä ja Ajankohtaisessa Kakkosessa sekä Tuomas Enbusken vieraana.

Viime vuosina myös matka-artikkelit ovat kuuluneet Maria Syvälän toimenkuvaan. Hän on kirjoittanut tuokiokuvia runoilijoiden Tbilisistä, jonne hän matkusti Uuden Suomettaren säätiön tukemana 2010, sekä Damaskoksesta, jossa hän vietti viisi viikkoa Suomen Kirjailijaliiton residenssijaksolla 2010. Työmatkan Islantiin hän toteutti 2011 Pohjoismaiden Ministerineuvoston tuella.

Loka-marraskuussa 2011 Maria vietti 7 viikkoa Namibiassa yhdessä kumppaninsa Lauri Dammertin kanssa. He johtivat pilottihanketta, jossa taidetyöpajan keinoin tarjottiin itseilmaisua avartavia työkaluja lapsille, jotka asuivat Katuturan kaupunginosan perukoilla sijaitsevalla slummimaisella Havanan alueella. Yhteistyössä oli mukana Namibian evankelisluterilainen kirkko ELCIN. Hanketta tuki Ulkoasiainministeriö. Työpajan päätteksi järjestettiin Namibiassa kiertävä My Place -valokuvanäyttely, jossa on esillä lasten itsensä ottamia, tarinoitettuja valokuvia heidän lempipaikoistaan. Nyt näyttely on pystytetty Greenwell Matongon yhteisökirjastoon (kuva oik.), joka on perustettu osana Windhoekin ja Vantaan kaupunkien välistä yhteistyötä.

Hankkeen edistymistä ja onnistumista on voinut seurata mm. FB-sivulta.

Parhaillaan Maria tutkii saamallaan Jokes-työskentelyapurahalla lasten varhaisen ADHD-diagnosoinnin problemaattisuutta, diagnoosin yhteyttä erityisluokkasiirtoihin sekä viimeisimpiä muutoksia erityisopetuksen rahoituksessa ja toimintamuodoissa. Hän on työstänyt aiheesta kolumneja, sekä juttukokonaisuuksia mm. Suomen Kuvalehteen, Kuntalehteen ja Sairaanhoitaja-lehteen.